JUKKA OLKKONEN, SATTUMOISIN, 16.6.-5.7.2026

Päivänsäde

JUKKA OLKKONEN

PÄIVÄNSÄDE

16.6.-15.7

Sattumoisin on kuvaus ihmisen elinympäristön näkymien tarkastelukokemuksesta. Näyttelyssä nähdään akvarellimaalauksia hetkistä, joina huomion on pysäyttänyt ihmetys tutun mutta samalla odottamattoman kauneuden äärellä, ja toisaalta hetkistä, joina huomio on uppoutunut nähdyn tunnusteluun ja liittämiseen osaksi kokijan henkilökohtaista merkitysmaailmaa.

Itse olen ehdollistunut kiinnittämään ympäristössäni huomiota paljolti ikkunoihin ja kaihtimiin, osin huonekasviharrastuksen ja osin paljon sisällä vietetyn ajan kautta. Valon määrän ja toisaalta yleisen näkyvyyden säätely ikkunoiden ja kaihtimien avulla vie ajatukseni myös ihmisen taipumukseen säädellä todellisuutta itselleen sopiviksi annoksiksi. Herää myös kysymys, mitä on sisäisyys, tämä minä, ja mitä se ulkoisuus, jonka vaikutusta itseemme koetamme säädellä. Ovatko ne erillisiä, toisistaan riippumattomia asioita vai keskenään vuorovaikutteisia. Länsimainen dualistinen ajatteluperinne jakaa todellisuuden helposti kahteen vastakkaiseen perusluonteeseen, kuten sisäiseen (subjektiivinen, henkinen) ja ulkoiseen (objektiivinen, fyysinen), millä on omat seuraamuksensa siinä, miten miellämme olemisemme, yhteytemme ja erillisyytemme.

Tämä oma sisäinen kokemus ja tuo toinen, ulkopuolella havaittu vaikuttavat myös yhdistyvän ajoittain tietynlaisen vastaavuuden merkeissä. Henkilökohtaisesti koen sen eräänlaisena olemukseni linjaan asettumisena vallitsevan hetken kanssa, jolloin jokin tilanne tai näkymä kuin sattumoisin osuu kohdalle ja resonoi tavalla, joka saa minut löytämään siitä myös senhetkisen mielenmaisemani. Koen avautuvani mielekkääseen yhteyteen ympäristön kanssa. Näkymä peilaa koettua mielentilaa ja tunnekokemusta, asettuu ikään kuin näkyväksi viestintuojaksi. Silloin koen todellakin löytäväni itseni tilanteesta.